Juhani jee
16 päivää Kaliforniassa (previously: WC-Äijät Kaakkois-Asiassa)

syys
28

Jotenkin siistiä kun vieressä oleva sanfranciscolainen kertoilee mitä kannattaa tehdä ja minne mennä, ja sitä mukaa minä voin kattoo jutut netistä ja Facebook-tsätätä ja irkata ja kattoo Google Mapsista että mitkä on parhaat autoreitit – OLLESSANI KOKO AJAN LENTSKARISSA.

One more time: siis vitsit mitä avaruusaikaa, LENTOKONEESTA VOI KÄYTTÄÄ LÄPPÄRILLÄ INTTERNETTIÄ.

Tää on vähän verrannollinen siihen tunteeseen ku ekan kerran käytti nettiä ylipäänsä, ei voi ymmärtää että tästä ikkunallisesta dildosta voi tehdä saman jossain New Yorkin ja Kalifornian välimaastossa 11 kilometrin korkeudessa. Ja samaan aikaan ei saa ilmaiseksi edes sämpylää.

Toinen kiinnostava asia on pään sisäinen tunne kun on viiden tunnin unilla valvonut 20 tuntia. Ennää kuus houria hostellin kimppadormiin.

Mainokset
syys
27

Kaakkois-Aasia-blogi laajenee nyt Jenkki-reissun päiväkirjaksi. Menen juttukeikalle erään tv-sarjan kuvauksiin San Franciscoon, minkä verukkeella jään 2,5 viikoksi Kaliforniaan kiertelemään.

Tarkoitus olisi vuokrata auto lähes koko ajaksi ja ajella ala länsirannikkoa (ja vähän käydä sisämaassakin). Kohteina SF:n lisäksi ainakin Las Vegas, Los Angeles Hollywoodeineen ja Yosemiten kansallispuisto.

Jotain alkusuunnitelmia kiinnostavampaa sitten kun pääsen perille. Kohta lähtee 16 tunnin lento.

Maa
28

Tulin reissusta 24.3.2009 aamulla kello kuus kolkytjotain. Porukat oli täydessä kokoonpanossa vastassa lentoasemalla, noin.

Miksi matka piti tehdä no siksi eikun vastaus löytyy täältä.

Nyt on jäljellä kirjoittaa aiheesta juttu, mutta sekin on jo melkein valmis. Vaikka julkaistaankin vasta joskus syksyllä sadekauden jälkeen – kun on taas järkeä matkustaa Kaakkois-Aasiaan.

Lisäsin vielä Facebookiin kuvia lähtien tästä. Tän reissun nettielämä on nyt takana.

Lauri jäi vielä puoleksitoista kuukaudeksi. Tulee joskus toukokuun puolessavälissä. Hyvää loppumatkaa ystävä, muistahan päivitellä blogiasi.

Lopuksi listaus meidän matkasta. Ei tosta taida selvää saada. Hei hei.

inside

Maa
20

Kronologisesti: Ennen viimeisinta viikkoa kavimme kaksi paivaa autiolla saarella, jossa oli lisaksemme ainoastaan ison kartanon omistava perhe. Siis actually zzero tourist mita ihmetta onko taa aitoo vai nou.

Maksoimme talosta 5 euroa yolta ja uiskentelimme Laosin suurimmassa jarvessa. Kaunista, suorastaan kasittamattomaan vivahtavaa. Mutta silma oli tulehtunut, joten piti poistua pian.

Tilalle Vang Vieng ja Kaakkois-Aasian parhaat kinkerit (Koh Phangan ja Some Moon Party mun pylly, se on Thaimaan tosi). Seitseman paivaa tuli oltua vauhdissa ja nyt on naama rutussa (Jaakolle halit).

Kerran sairaalaankin – jokaisen reissun pakollinen kaynti. Nako lahti muutamaksi tunniksi, kun valmiiksi pipiin silmaan meni mutaa. Lauri sai yota myoten talutella pesuun ja oogien teippaukseen. Kiitos. (But puolustukseni sanon, etta samoilla tonteilla meni kasia poikki, olkapaita sijoiltaan, ranteita toisen asteen palovammoille ja kalloja halki.)

Nyt on kaikki hyvin, ja E-taulukin menee taas paasta varpaisiin. Liskodiskoteekki on tulossa, mutta olenpahan nauttinut olemassaolosta alkoholin alttarille raiskatun jokisuiston saralla.

Muutama ampari siina meni (come on baby, bucket baar, bucket baaar!) ja aurinkoa ilman rasvaa on tainnut tarttua taas. Huomenta luomi.

Sellainen valikanootti viela, etta nykyaan tunnen Suomen poliittisen skenen tapahtumat aikavalilla 1960-1980 todella, todella taydellisesti. Vientianen kirjakaupasta loytyi nimittain Lehtis Lassen parisataasivuinen muotokuva Johannes Virolaisesta. K-linja! Yopakkaset! Myllykirjeet! Utsjoen isantien agregaatit! Ja voi kuinka ne kepulaiset pettyivatkaan Eino S. Repoon.

Mutta takaisin asiaan eli siihen, kuinka Lauri kertoo kattavammin, mita on tapahtunut. Tervemenoa rakkaan ystavani blogille.

Maa
09

Tarkkaavaisimpaan kolmoisosioon kuuluvat varmaan huomasivat, etta alla on myos tekstipitoinen (lue ja hammasty) postaus talta paivalta.

Mutta tassa pari linkkia videoihin ja kuviin.

Uimahommia Tadlossa.

Hamahakkia naamarissa.

Ihmiskunnan kosto.

Paljon uusia kuvia upouudessa albumissa.

Sit pari vanhempaa videota joita en ole tainnut muistaa linkittaa blogiin, mika on tietysti aina kaikista tarkeinta.

Rokkenroll.

Surprise ending eiku.

Maa
09

Meilta on taas paljon kyselty, etta miksi pitaa kaikkea hehkuttaa. Nyt olisi tarjolla kaksi nakokulmaa lahihetkien tapahtumiin.

Jos aloitat, lue loppuun.

[ Esim. nain ]

Eilinen oli taas sellainen paiva etta jaa kauneimpien muistojen kirjoihin.

Edellisena iltana oli ollut kreisihauskaa mainitsemani sekalaisen kaveripiirin kanssa. Kemut jatkuivat yon tunneille. Aamulla olimme kuitenkin jo puoli kymmenelta aamupalapoydassa, ja annoksilla oli hienosti kokoa.

Lahdimme aurinkoiseen paivaan ja ehdimme tippaakaan itse odottelematta bussiin kohti Paksea ja sita kautta Savannahketia.

Minulla oli silmassa lahes huomaamatonta vaivaa, mutta apteekki sattui sopivasti kohdalle ja silmatippoja tarttui varmuuden vuoksi matkaan parilla eurolla – siis halpaa hei! Samoin kavi ruoan kanssa: katugrillista loytyi paikalliseen tyyliin tehtya edullista, kauniisti paahdettua lihavarrasta.

Bussi Paksesta Savannahketiin oli jarjettoman hyvin ilmastoitu. Perilla meita odotti jalleen yksi erinomaisen edullinen hotelli – hyvalla sijainnilla kaupungin keskustassa. Suihkun lattiakin vaikutti puhtaalta, kun oli kerran kostea.

Saimme huoneen parisangylla. Totesimme leikkisasti, etta olemme kovin korkealla toistemme numeerisissa tilastoissa otsikolla ”ihmiset, joiden kanssa olen nukkunut paljon oita samassa sangyssa”.

Lahdimme ulos kavelylle ja paadyimme satumaisen kauniiseen laivaravintolaan Mekongin varteen. Maha kalaa taynna oli nautinto menna unille. Sosiaalisia kun olemme, meita piristi, ettei huoneessa tarvinnut olla pelkastaan kaksin. Sangyn alunen kertoi, ettemme olleet ainoat ihmiset, jotka tassa huoneessa ovat majoittuneet. Sellainen luo turvallisen tunteen vieraassa kaupungissa.

Tanaan onkin sitten ollut helposti reissun rennoin paiva! Kaupungissa on pyhamaanantai ja sehan lunkeille reissuruunille sopii. Chillaillaan laosilaisessa kylassa, katsellaan ymparillemme ja illalla lahdetaan sitten yobussilla kohti paakaupunkia Vientianea. Mista naita paketteja saa!

Kylla matkaelama on kaikin puolin parasta mita maallinen vaellus voi tarjota. Jos viela mietit kotona lahtemista niin hei kamoon, reppu selkaan jo TAUKKI.

[ Esim. myos nain ]

Olimme odotelleen toissaillalta mahtavia vuotuisia iciwanhoja perinnebileita.

Vituikshan se meni, kun seurueen sisalla tuli pienta vispilankauppaa Dannyn ja Victorian valilla. Ei sitten paasty koko iltana irtoamaan kohti varsinaisia juhlia, kun eraat kiehnas piiloissansa.

Jumitimme viinaa litkien hotellin terassilla. Naon vieva myrkky meni sen verran hyvin kupoliin, etta eraskin Mykkanen lahti unille iltayhdeltatoista.

Seuraavana aamuna ilmestyskirjan rapula. Bussin takia oli pakko nousta kolme tuntia aiemmin kuin olisi halunnut. Aamupala oli jattikokoinen umpiraaka pannukakku. Vatsasirkusta odotellessa.

Koetimme ehtia bussiin, mutta tuktuk-kuski vaati niin laskia sikahintaa paatielle ajamisesta, etta valikoimme koettaa onneamme muilla keinoin. Saimme parilta kaverilta pratkakyydit, mutta kaytannossa koko bussi joutui odottamaan meita yli viisi minuuttia. Havetti ihan saatanasti.

Mulla oli toista paivaa aarimmaisen piinaava silmatulehdus (siis alkanut jo ennen kotipolttoisen tyyppaamista), johon tuurilla saatoin saada tai olla saamatta pakselaisesta apteekista sopivaa troppia.  Saa nahda (pun intended).

Pankkiautomaattia metsastettiin miehissa puoli tuntia, eika sekaan meinannut toimia. Muutamat hermothan siina meni.  Asemalla, ostin katukojusta ruokaa, joka paljastui puoliraa’aksi joksikin jonkun sisaelimeksi.

Bussi Paksesta Savannahketiin oli huvipuistolaite. Ikkunat selallaan moukkuisella tiella oli olo kuin makea alas vierivassa tuulitunnelin patkassa.

Perille paastyamme haaveidemme hostelli oli taynna, joten pakosta tyydyimme sadan metrin paassa maanneeseen morskaan – eika yhtaan huonetta vapaana kahdella sangylla.

Sisalla oli mennessa noin 80 hyttysta ja suihku vuoti kolmesta kohdasta. Vessaan ei voinut menna kastelematta kaikkia paikkojaan. Katossa ryomi valikoima erikirjavia gekkoja.

Lahdimme toipumaan elaintarhasta laheiseen ravintolaan, jossa Lauri tilasi kanaa ja mina kalaa. Mulle kannettiin kokonainen turska ja kolme lautasellista lisukkeita, Lauri sai viisi sormen kokoista kanapalaa.

Vitutus oli melkoinen.

Eika auttanut se, etta laskussa oli veloitettu Laurilta 5 000 kippia ylimaaraista  – ja multa 10 000 alimaaraista. Kun Lauri pyysi korjausta omaan osaansa, niin samalla mun ruoan hinta nousi kohdilleen. Enter silmiton syyttely ja kasirysy.

Illalla huoneessa odotti armeija elavia ja kuolleita torakoita. Sangyn alla lepasi perussetti vanhoja sandaaleita ja kondomikaareita.

Aamulla paatimme unohtaa vastoinkaymiset. Tanaan ottaisimme Savannahketista kaiken irti. Edessa reissu yrttisaunaan, dinosaurusmuseoon ja ties minne. Jei! 

Tokihan koko kaupunki on kiinni eilisen naistenpaivan jaljilta.

Jokainen luukku on ummessa, ja tassa kummituskylassa pitaa virua koko paiva naukkaillen napanoyhtaa. Kyyti eteenpain kulkee katevasti puoli kympilta illalla.

Kotona on just hyva.

Maa
07

Rakas paivakirja,

tanaan kaytiin vesiputouksilla. Ja toissapaivana.

Ovat hienoja ja on kiva hypata korkealta naama edella, mutta video ei tule naita lankoja pitkin. Norsu nahtiin lammella.

Tunnin paasta alkaa joku kerran-12-kuussa  juhla, jota on vietetty taalla Tadlossa (6 asukasta) Laosissa viimeiset 2 000 vuotta. Mennaan kaymaan. Litrakirkas euron, onneksi on seurueessa jakajia.

Niinku Danny joka on ollu reissussa viimeiset kolme vuotta. Skotlannista. Ja Johnny LA:sta, Maddy Kanadasta ja joku ranskalainen iakkaampi herrasmies, joka aloitti aamunsa jollain mika saa sen nauramaan hysteerisesti iiiihan joka asialle. Ei jatkoon.

Maa
04

Angkor Wat oli meheva ja reissu Siam Reapista Laosin rajalle ahdas. 12 tuntia autossa, joista puolet neljan miehen kesken henkiloauton takapenkilla.

Nyt ollaan Don Detilla (yksi niin kutsutuista 4 000 Etela-Laosin saaresta) ja nautiskellaan (mm. 1,5 euron majoituksesta).

Tanaan otettiin traktorin sisakumit ja pari pohkeen kokoista kaljaa kantoon. Ja mulle pari rookia minigrippussiin. Kaveltiin auringossa vihrean Mekongin paikalliselle ylajuoksulle ja kelluttiin 3,5 tuntia virran mukana.

Olo ei ollut maaliskuinen. Paitsi asken kun vedin takalaiset lihapullat ja muussit.

Nyt pitais keksia mita tekee vikoilla kolmella viikolla. Luultavasti ei juuri mitaan. Ainoa aikataulutettu etaisesti mahdollinen ohjelmanumero on joku EVR-henkinen puhvelienteurastus seuraavan taysikuun aikaan tasta vahan pohjoiseen.

Ps. Tuliaisia on sit turha odotella hirveesti, var var. Ei naissa 38 asteessa hullukaan kanna ylimaaraisia muovirannekkeita ja vallankumouspinsseja.

Hel
26

Vedettiin Laurin kanssa eilen feissiin 30-senttinen kaarme (no vahan jai yli), muutama normaalihko heinasirkka ja pari kolmesenttista kovakuoriaista. Seka yksi aika saatanan iso tarantellatyylinen hamahakki.

Oltiin joenrannassa ja napattiin sopivasta kojusta mainitut einekset paistettuina kantoon. Oli rapeaa vetaa kerralla suuhun puolikas spaideri, jolla on herneen kokoinen paa ja peukalon suuruinen karvainen ontohko keskirunko.

Jalat oli tulitikkua paksummat ja noin kuusi senttia suuntaansa. Toimesta on hauska video, jota en saa talta koneelta viela jakoon.

Nyt ollaan siis Kambodzassa, joka on kikkinyt ihan hyvin. Reissu Vietnamin puolelta kulki Mekongia pitkin venhosella. Eniten tykkasin kuitenkin bussimatkasta Chau Dociin rajan tienoille. Vieressa istui ihka-aito enkkua puhuva paikallinen Vietnam-veteraani etelan puolelta.

Vetaa hiljaiseksi, kun toinen on tappanut kolme vuotta maanmiehiaan ja kertoo, milta se tuntuu nyt.

Taalla Phnom Penhissakin ammuskeltiin illoittain viela muutama vuosi sitten, ja kuulemma ihan joka puistoon ei vielakaan kannata itsekseen menna. Mutta muuten on oikein kiva paikka.

Kyllahan nuo vielakin tarjoavat mopotaksissa halpaa reissua lahtaamaan konekivaareilla lehmia. Ei.

Aika on mennyt enimmakseen punakhmeerien rikoksiin perehtyessa. He ovat niita, jotka Pol Potin johdolla tappoivat pari miljoonaa koulutettua. Pelkat silmalasit saattoivat riittaa erottamaan isan perheestaan lopullisesti. Ennen teloitusta uhreja kidutettiin esimpiste repimalla kynnet irti ja tyontamalla skorpioneeja sisaan kehoon (naisilla vaiks rintoihin) viilletyista rei’ista.

On nahty raakkaysalttariksi muutettu lukio – keskus S21. Ja kuopat, joiden juurella hakattiin 20 000 ihmiselta lapioilla ja muilla astaloilla kallot halki.

Ettei kalliita luoteja menisi hukkaan.

Eraastakin pienesta nyttemmin rikkaruohoisesta hiekkasyvennyksesta oli 1979 loytynyt 166 ruumista, joista yhdenkaan paata ei ole nakynyt. Ja silti kivenheiton paahan pystytettiin 9 vuotta myohemmin lasitorni, johon oli asettaa sadan metrin sateelta loydetyt 9 000 muuta paakalloa.

Huomenna lahto Angkor Watin rauniokaupunkiin, jonka pitaisi olla kelpoisa maailman ihmeeksi.

Hel
22

Hieno paiva. Menin keskikokoisessa Mekong-joen suistolla lepaavassa vietnamilaiskaupungissa (My Tho) perheomisteiseen minirantaravinteliin, jossa takalaiset nelikymppiset miekkoset pyysi poytaansa.

Yksi puhui hyvaa englantia, ja neljan hengen porukka halusi tarjota mulle ruuat ja kymmenkunta puolishottia.  Nautintoaineena oli jokin likoorin ja viinan valista vahvuudeltaan oleva juoma, jota napsittiin kerrallaan pari senttia per ukko.

Opetin Ko-ko-ko-koskenkorvaa-juomalaulun, jolloin herrat innostuivat. Suoraan karaokeen. 

Kori kaljaa kannettiin tiskiin ja rapsakkaa oli, kunnes yhden miehista vaimo tuli paikalle 14-kuukautisen lapsen kanssa. Mika oli oikeastaan varsin hyva ottaen huomioon illan suunnan – kiitos perheille olemassaolosta.

Muutenkin natti Vietnamin-patka. Suomessa fiilaavien rakkaiden lisaksi Lauria on tullut nyt jo ikava, mutta muuten Saigon (nykyinen Ho Chi Minh City) yllatti positiivisesti. Jatkokin on lahtenyt hyvin.

HCMC / Saigon on yllattavan eurooppalainen kaupunki ulkoisesti. Kivoja puistoja ja joku Notre Damekin (kirjaimellisesti sen niminen kirkko) loytyy. 

Sotamuseo oli rankka. Sai pidatella itkua kun naki kuvat Vietnamin sodassa Agent Orange -kemikaaleista vammautuneiden ihmisten lapsista. Alavartalo 180 astetta nurinpain, rantapallon kokoista paata ja puolikasta kasvoa valuneena rintamuksille. Korneja vertauksia joo joo joo mutta kun ovat tosia.

Niin ja eilisilta Go2-yokerhossa. Istuimme muutaman aussin ja saksalaisen kanssa nelikerroksisen baarin katutasossa, kun hurja mylly pyorahti kayntiin muutaman paikallisen ja baarin vartijoiden kera.

Guardianit potkivat ja pamputtivat varusteettomat vieraansa katuun ja poliisikin pyorahti paikalla. Alkuun tilanne oli viela sivustakatsojien silmin vain inhottavaa vakivaltaviihdetta. 20 minsan paasta homma muuttui interaktiiviseksi.

Vakivallasta karsinyt seurue palasi mukanaan sakki tyhjia lasipulloja. Lasi alkoi sinkoilla 15 metrin paasta baariin kuin kakkosdivarin baseballsyotto.

Lahdimme pois noin 20 sekuntia insidentin alun jalkeen, kun laakapullo osui seurueen keskelle ja melkein kaveria suoraan feissiin. Yksi vartijoista tuli sisalle kasi verta suihkuten. Paatimme jattaa harmageddonin todistamatta.

Taa oli tallainen dramaturgiasetti. Oikeastihan tienoo on selvasti esim. Stadia turvallisempi. Indoissa Siantarin kaupungissa – joka on Helsingin kokoinen – oli tapahtunut vuonna 2008 yksi murha. Hankin kiinalainen ukko.

Taalta tahan. Huomenna Chau Doc ja siita ylihuomisaamuyosta lahtien veneella Mekongia pitkin Kambodzaan aina Phnom Penhiin (nimi kirjoitettu aiemmin tassa blogissa vituiks as Pnohm Penh, tiedox) asti.

Tsiors.