Juhani jee
16 päivää Kaliforniassa (previously: WC-Äijät Kaakkois-Asiassa)

Lok
07

Olin tänään koko päivän Universalin studioilla. Kokemus oli viihdyttävä, mutta silti pieni pettymys.

Laitoin Facebookiin uusia kuvia. Niistä näkee paremmin, mitä olen puuhannut. Tästä alkavat uudet otokset.

Maksoin itseni Universalilla kipeäksi (75 euroa) passista, jolla pääsi kaikkiin huvituksiin jonon ohi. Ylimääräiset 20 euroa (normilippu on n. 55 euroa) paljastui järkisijoitukseksi, muuten en olisi viidessä tunnissa ehtinyt kiertää paikkaa, joka meni yllättäen kiinni jo viideltä.

Kiinnostavaa sen sijaan oli juttuhetki Aitamurron Tanjan kanssa. Ajoin tapaamaan häntä motelliinsa LA:n downtowniin. Juteltiin tunnin verran journalismin nykytilasta ja tulevaisuudesta (kuulostaapa mahtipontiselta). Tanja tekee aiheesta tutkimusta, ja itsekin olen haaveillut, että journalistisen sisällön tuottamisen liiketoimintamalleista voisi saada jonkinlaista aihetta diplomityöhön.

Huomenna lähden heti aamusta jonottamaan lippuja Conan O’Brieniin. Niitä tuskin saan, mutta pakko ainakin yrittää.

Mainokset
Lok
06

Olen aamiaisella ja koneesta on loppumassa akku. Mutta siis – eilen oli hauska päivä. Tässä häpeilemätöntä mehuttelua:

Autoilin ympäri Hollywoodia (Sunset Boulevard!) ja Beverly Hillsiä. Kävin Santa Monicassa, uimassa Venice Beachilla ja ajelemassa originaalilla Mulholland Drivella sekä Melrose Placella. (Jostain syystä edellinen ajelemani Mulholland Dr olikin eri paikka.)

Kävin auringonlaskun aikaan leffoissa nähdyillä kukkuloilla vilkaisemassa Hollywood-kylttiä. En mennyt kuitenkaan vielä ihan lähelle, tarkoituksena on kivuta sinne keskiviikkona omin päin hevosella.

Illalla vedin limusiinikäppyrät. Meitä oli 22 ihmistä pitkässä valkoisessa limossa, joimme vodkaa ja skumppaa ja kiersimme LA:ta. Hostelli järkkäsi, hieno talo.

Yhdessä baarissa kainaloon tarttui mm. Road Tripissa ja Charlien enkeleissä näytellyt koomikko Tom Green. Eihän hän mikään oikea julkkis ole, mutta sain hauskan poseerauskuvan, jossa sen sijaan että katsoisin kameraan ja hymyilisin hänen kanssaan luenkin tekstaria.

Loppuilta päättyi klubille, jossa oli kiinnostavia livebändejä. Yksi vokalisti niittasi valokuvaan otsaansa. Verta.

Tänään lähden Universal Studiosille. Tarkoituksena olisi myös tavata Aitamurron Tanja, Hesarin Kalifornia-kontakti. Torstaina varmaan Vegasiin. Jiuu.

Lok
05

Tein tänään näin:

– Latasin Santa Barbarassa kuvia intternettiin.

– Ilakoin 27. vuotuisilla Kalifornian avokadofestivaaleilla Carpinteriassa.

– Ajelin Mulholland Drivella Pohjois-LA:ssa.

– Asetuin asumaan Hollywoodiin.

– Kävelin Walk of Famen läpi molemmin puolin.

– Tsekkasin Grauman’s (Mann’s) Chinese Theaterin.

– Kävin katsomassa Michael Mooren uuden elokuvan Capitalism: A Love Story. Mutta en Mannilla vaan Arclight-teatterissa.

– Taputin Capitalismille amerikkalaisten kanssa (tosin silti ”vain” kolme tähteä).

– Katsoin paikallista stand uppia, joka huipentui umpikännisen tyypin 45-minuuttiseen settiin. Mies kaatoi lavalta lähes kaiken mikä irtosi.

– Nyt painan pääni yläpetiin.

Lok
04

Jes, sain ekan puoliskon kuvia nettiin. Sarja lähtee liikkeelle tästä kuvasta.

Lok
04

Lyhyt pätkä kun on kiire illanviettoon.

En päässyt tuulen vuoksi katsomaan Montereyssä valaita. Ajoin rantatietä tänne Santa Barbaraan, jossa olen yötä.

Matkalla kävin muutaman tunnin William Randolph Hearstin mielettömässä linnassa, jossa oli lattiatkin kultaa. Vieraita olivat 1930-luvulla mm. Chaplin, Gable ja Weissmüller.

Amerikan Aatos Erkko, Hearst siis, tunnetaan Suomessa parhaiten siitä, että Wellesin Citizen Kane pohjaa (hyvin löyhästi) hänen elämäänsä.

Olisi taas tilitettävää, mutta asiat selviävät paremmin kuvista. Joita uploadaan huomenna, kun on aikaa.

Lok
03

Poliisi otti minut tänään kiinni lain rikkomisesta.

Mutta sitä ennen: paistoin vohvelin ja jätin San Franciscon.

Stanford on Yhdysvaltojen parhaita yliopistoja – as in Harvard, Yale ja MIT. Kampusalue on tosin 27 kertaa Harvardin kokoinen.

Kävin college-leffoista tutulla kierrätyksellä, jossa opiskelijaopas selittää ryhmälle selkä menosuuntaan, osoitellen asuntoloita ja luentorakennuksia. William Gatesin lahjoittamalla tietotekniikkalafkalla on Billin vaatimuksesta suihkut kellarissa, jottei nörttien tarvitsisi kärsiä koodausöistään.

Juttelin päivän aikana noin 10 opiskelijan kanssa. Jokainen oli utelias (”hiihdättekö te Suomessa?”), mukava (”minäpä selvitän sinulle puhelimellani mitä luentoja meillä menee parhaillaan”) ja fiksu (”meidän ei pidä ajatella oled-näyttöjen seuraavaa askelta vaan koko kaaren päätepistettä”).

Ylipäänsä vastaantullut ihminen oli nöyrempi kuin suomalaisen ”huippu”linjan/-koulun pukufuksi.

Menin myös luvatta parille luennolle (käytettävyyttä ja hooseematikkaa, linkkien takana kuvat), jotta saisin käsityksen opetuksesta. Se vakuutti, tosin matematiikasta puuttui yllättäen vuorovaikutus.

Innovaatioyliopiston jälkeen läksin Facebookin päämajalle. Reissu oli mini: jututin respaa ja kuvasin Zuckerbergin nimmarin.

Jatkoin San Joseen ja sieltä Santa Cruziin. Jututin legendaarisella ranta-boardwalkilla aasialaisia fresmaneja ja tahoelaisia surffareita. Jotenkin on vaan niin antoisaa puhua.

Illan pimettyä illastin aitoutta hehkuvassa satamaravintolassa. Olin (tarjoilijoita lukuun ottamatta) ainoa alle 60-vuotias.

Nyt valmistelen Montereyssä unta. Huomenna liikun rauhallisemmin, tänään jouduin poliisin takaa-ajamaksi ylinopeudesta:

– Sir, I stopped you because of your speed. The limit was 50 and you were driving 63.

– I am terrbly sorry. I wasn’t paying attention. I am not from around here. I’m from Finland.

– They don’t have speed limits in Finland?

Ja niin edelleen.

Ilmeisesti viranomainen ei kuitenkaan jaksanut täyttää Mr. Ajokortti Körkortin paperitöitä.

– Sir, I’m going to give you a warning. You need to reduce your speed. For your own safety and for others.

Lok
02

Heräsin 6.30, hain auton vuokraamosta ja lähdin itään.

Ajoin 230 mailia Yosemiten luonnonpuistoon. Puhuin matkalla ekan kerran reissusta Sallan kanssa (pus), näin hienoja paikkoja ja ajoin takaisin. Ehdin olla puistossa kuusi tuntia.

Tekisi mieli kirjoittaa muistiin kaikenlaista, mutta havainnollisempaa on laittaa kuvia myöhemmin Facebookiin. Listalla muun muassa yksin metsässä viiden metrin päästä jututtamani peuraperhe, aika isoja puita sekä kainaloon päätynyt aito punatukkainen park ranger nimeltä Erik.

Kuviin mahtumatonta: huusin täysillä vittujeen autioon laaksoon, söin Taco Bellissä  burriton ja kuuntelin radiosta, kuinka yhtään sellaista arkeologista löytöä ei ole tehty, joka riitelisi Raamatun kanssa.

Mutta donate generously: in God’s economy you don’t need the money yourself.

Bensa on halpaa (n. 50 eurosenttiä litralta) ja maisemat matkalla jotain niin ikonista että ortodoksiakin oksennuttaa. Kuparisen kuun alla erämaat ja kukkulat laittoi laulamaan Celine Dionia.

Huomenna Palo Alton ja Stanfordin kautta etelään. Läksiäisiksi kantriartisti Trace Adkinsin kertosäe, joka tarttui niin ikään korvaan radiosta:

Too much fun – what’s that mean?
It’s like too much money, there’s no such thing
It’s like a girl too pretty, with too much class
Being too lucky, a car too fast
No matter what they say I’ve done,
well I ain’t never had too much fun

Lok
01

Elämäni ensimmäiset baseballit, San Francisco Giants vastaan Arizona Diamondbacks. Vaihdoimme koko 2,5-tuntisen pelin ajan maidemme pesäpallosääntöjä kuusikymppisen naisen kanssa.

Ystävänsä kirjasi samalla jokaisen syötön, osuman ja kopin paperille, jonka hän aikoi esitellä kotona aviomiehelleen. Joka siis ei päässyt peliin.

Opin hyljemaskotin tienaavan yli 100 tonttua vuodessa, mutta muutenkin suorituspäivä. Golden Gatella ravisti aivan käsittämätön Amerikka-olotila taustamusiikkeineen (Jouluaattona kännissä).

Hymyilin enemmän vain kaupungin länsirannikon Ocean Beachilla, jossa kahlasin kylmässä rantavedessä jengin ratsastaessa molemmin puolin ohi.

Kävelin kymmenkunta kilometriä, muun muassa Central Parkia suuremman Golden Gate Parkin päästä päähän halvan kunnallisgolfin perässä. (Olisi tullut pari kilometriä enemmän ellen olisi saanut pummattua walesilaiskundeilta maasturikyytiä punasillan pohjoispäästä takaisin. Olin kävellyt koko höskän yli – melkein 40 minsaa! – kunnes kuulin, että takaisin ei pääse julkisilla.)

Aamulla herätys 6.30, auto vuokralle Budgetista ja kohti Yosemiten kansallispuistoa. Neljä tuntia sinne, neljä paikan päällä ja neljä takaisin. Järkimatkailua.

Eikä huomenna ole edes vuorossa tämänaamuista 67 dollarin sänkyyn tarjoiltua aamiaista (terkut Annulle!): munakokkelia, paahtoleipää, applewood-pekonia (miten se eroaa tavallisesta?), tuoreita hedelmiä (allergia ei enää vaivaa!) sekä köyhiä ritareita rommibanaanilla (taas wtf) ja kermavaahdolla.

Terveisiä pörröiselle miehelle jonka näin eilen auton ikkunasta. Kylttinsä mukaan hän oli homeless, NOT hopeless.

syys
30

Tänään olin sen telkkarisarjan kuvauspäivä. Nyt on työt, sushit ja Jack Kerouacin kantakapakka takana. Huomenna ehkä baseballia, ainakin viimein punaiselle kautta kultaiselle sillalle.

Sanfransiskolaiset ovat taitavia ihmisten kanssa. Lentokonekentän passintarkastaja ja  syyskadun kerjäläinen kyselevät kuulumiset ja haluavat puhua minun asioistani.

Malttamatta odotan perjantaista Michael Mooren kapitalismidokkarin ensi-iltaa. Hauska kokea se Golgatalla.

syys
29

Heräsin hostellissa 7.30. Tuntia myöhemmin jokainen Tenderloinin kaupunginosassa ulkona soljuva alkuasukas lepäsi vähintään yhdessä huumeessa. Tämä on totuus, 15 celsiuksen pilvisäässä.

Opin maailmasta. Pipopäinen toppaliivimies tuijotti asvaltilla istuen viereistä seinää. Toinen hihitteli pahvinpalojen päällä ohikulkijoita. Nainen vaati sitruunaa verkkoaidan läpi.

Kulmissa nökötti sijoillaan kaksi mustaa diileriä. Rotu toistui.

400 metrissä väki palasi ruotuun. Mutta kadut ovat jyrkkiä, Puijoa.

Loggasin 200 dollarin hotelliin. Kävin satamassa, maistoin burgerin ja ajelin huijarin myymällä ratikkalipulla päivän. Alcatraz  eli äärimmäisen, award-winning audio tourin ansiosta. Kaupunki avautui näköalatornista, kuvasin muisteluvideon.

Ilta siemaistiin toimittajien (Italia, Hollanti, Ruotsi, Ranska) ja Discoveryn pr-pomottarien seurassa. Ruokaisimme aasialaiskuubalaista fuusiokeittiötä.

Nyt unille, seitsemän tunt. Sit sarjan kuvauksiin, Kultainen Portti, bileilta.

Varasin vuokra-autonkin. Äm äm Yosemite, Palo Alto, Vegas, jännät viikot.